keskiviikko 29. elokuuta 2012

pjs muisteloita

oman elämänsä veturi

nuoren matka aikuiseksi muistuttaa hieman junamatkaa helsingistä rovaniemelle. ensimmäinen suurempi asema nuorelle on peruskoulusta valmistuminen. siihen loppuu suomalaisnuoren oppivelvollisuus. ovet ovat avoinna ja maailma kaunis paikka. tältä asemalta nuori jatkaa yleensä seuraavaa opiskelupaikkaa kohti. minun junaratani veturi tuntuu olevan samaa kastia vr:n kanssa. valmistun vasta tänä keväänä ensimmäiseen ammattiini.
valmistuminen, ihan mistä vain koulusta, on kliseiden suuri luvattu hetki. onneksi olkoon ja onnea tulevaisuuteen, valmistumislahjoja ja pakollisia sukuloimiskahveja ja kakkua riittää. jotkut saavat valmistuttuaan rahaa, jotkut pyytävät ensimmäiseen omaan kämppäänsä taloushyödykkeitä. minä suunnittelen lukkiutuvani pariksi päiväksi kotiin, piiloon kliseisiltä kutsuilta.
ehkä en. onhan valmistuminen kuitenkin ison työn takana. ihan kaikki ihmiset eivät hanki omaa ammattia. he menevät työelämään mukaan suoraan peruskoulukirjojen seasta. motivaatioltaan kestävämmät, toisin kuin minä, menevät lukioon ja kirjoittavat itselleen älliä ja lakin. käytännönläheiset nuoret hakeutuvat ammattioppilaitoksiin. minä vaihdoin alaani kertaalleen, ennen kuin pääsin paikkaan jossa jaksoin ahertaa itselleni ammatin.
ehkä pelkkä media-assistentin nimike ei tule minulle riittämään koko loppu elämääni. eihän sitä tiedä vaikka sitä opiskelisi vielä muitakin ammatteja itselleen. kela tuli nuoria vastaan ainakin puoleen väliin.
nykyään 25 vuotta täyttänyt voi opiskella työttömyyspäivärahan turvin. ei tarvitse kitkuutella muutaman kympin pienemmällä opintotuen summalla. tämä muutos laittaa varmasti ainaikin osan nuorista takaisin koulunpenkille. jos ei töitä ole niin voi vaikka opiskella sen aikaa.
minun vr veturini on valmistumisen asemalla. tästä matka jatkuu töelämään. toivoisin kovasti että vr:n veturini kuljettaisi minua tasaisen pehmeästi kohti elämäni ehtoopuolta, junaratani pääteasemaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti