keskiviikko 29. elokuuta 2012

pjs muisteloita osa 3

potulla päin

rakas päiväkirja!
minä olen ollut nyt pari päivää puhäjokiseutu-nimisessä lehdessä töissä. siellä tarvittiin toimittajan sijaista ja he pyysivät minua paikkaamaan akuuttia toimittajavajetta. no nyt istun toista ja viimeistä päivää toimituksessa ja yritän saada viimeisiä sanoja naputeltua koneen kuvaruudulle. siitä vain ei oikein tunnu tulevan mitään, eikä aihekaan ole antanut itseään ilmituoda.
katselen ulos työhuoneeni ikkunasta ja näen koivujen lehtien kellastumisen olevan jo pitkällä. muistelen lapsuuteni syksyjä sodankylän kehdossa ja hoksaan ikävöiväni pesäytymistä. äidilläni on tapana syksyisin pesäytyä. marjastaa, hoitaa kasvimaa, nostaa potut, käydä lintumetällä, sienestää ja näin täyttää kotimme pakastearkku ja kellari. halkoa puut liiteriin ja laittaa ruohonleikkuri ja vene talviteloille.
tänä syksynä olen saanut olla osa mummini pesäytymistä. mieheni kanssa eräs sunnuntaipäivä kuokimme mummin perunoita ylös kostean multaisesta maasta. eihän siitä tullut aluksi yhtään mitään ja perunoiden nousutahti muistutti enemmänkin etanoiden syysmarssia kuin rivakkaa pesäytymistä. pienen tauon jälkeen menimme takaisin pellolle ja aloimme nostaa pottuja ihan tosissamme. eikä aikaakaan, kun jokainen mukula oli löytäny tiensä perunakoriin.
noh, tunnustan. osa kaikista pienimmistä perunoista sai elämänsä lennot heti mullasta esiin noustuaan. jossain vaiheessa (melko) rivakkaa kuokintaa, alkoi pellon yli toiselle laidalle lennellä pienen pieniä mukuloita, niitä todella multaisia. perunasota sai alkunsa. muutamia (kymmeniä) perunoita tähtäiltyämme toisiamme äin, sota laantui ja potut muuttivat matkansa takaisin koriin.
nyt, kun marjat on pomittu, perunat nostettu ja sienet sienestetty, olo on kuin ennen vanhaan. nyt voi keskittyä talven tuleen ja antaa sen tulla täydellä teholla. tiedän sen ennestään. kuitenkin minulle tulee heti talven tultua kova ikävä syksyä. erityisesti pesäytymistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti