a vs. b
maailmassa on asioita jotka jakavat ihmiset eri koulukuntiin. jotkin niistä asioista puhuttavat ihmisiä ihan väittelyyn asti. jokaisella ihmisellä on mielipiteitä, joillakin ne vain ovat vahvempia ja pulppuavat suusta ulos, joskus jopa kovallakin äänenvoimakkuudella höystettynä. esimerkkejä näistä ovat automerkit, kitkarenkaat, saunominen ja ah, niin ihana aihe, ruoka.
minä väittelen viimeiseen asti. varsinkin, kun kyseessä on sauna ja makkara. paras väittelytilanne syntyy mielestäni silloin, kun vastakkain asetetaan kaksi aivan eri mieltä olevat henkilöt. väittely on tapa rentoutua ja purkaa ylimääräinen paine sisältä pois. sivistyneet ihmiset pysyttelevät väittelyissään sanaisella arkulla, humalaiset ja holtittomat kaivavat välillä nyrkit esiin. sanallinen väittely pitäisi nostaa kunniaan. valtio voisi vaikka järjestää sanallisen väittelyn koulutusta, ehkä se laskisi väkivaltatilastojakin.
noh, jospa menen nyt siihen asiaan mistä halusin teille kertoa. nimittäin makkara.
kun olin pieni, söin kiltisti äitini tarjoamaa b-luokan makkaraa. keksittyäni idean hienosta ja kalliimmasta a-luokan makkarasta, vaadin saada wilhelmiä tai muuta vastaavaa makkaraa nuotiolla paistettavaksi. muutaman a-luokan makkaran syötyäni, huomasin kuitenkin kaiken olevan huijausta.
mikä ihmi on se möykky, mikä jää aina a-luokan makkarasta hampaan väliin? a-luokan makkarahan on tupattu täyteen jänteitä ja muuta ilkeää, mitä saa sitten kaivella tikuin ja langoin hampaiden välistä pois.
siihen jäi a-luokan makkaran kulutus. takaisin b:hen ja tyytyväisyys vain kasvaa. B-luokka on tasaista laatua eikä tarvitse pelätä jänteitä, hiirenhäntiä tai mitään muutakaan hampaiden rakosiin jäävää ylimääräistä kampetta.
Vaikka tästä voikin jäädä maku rantusta toimittajasta, sitä en ole. Kyllä minä sitä a-luokkaa voin palan syödä, jos toisella puolella vaakaa painaa nälkäkuoleman vaara.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti